Koitanpa nyt sokerihumalaisena vääntää jonkinlaista tekstiä jouluaatosta. Tunnelmaan virittäydyin katsomalla Lumiukon. Katson sen joka joulu, jos ne joskus lakkaavat sen näyttämisen, minä lopetan joulunvieton, tai ehken ihan, mutta ainakin suutun kovasti. Avasin myös ensimmäisen joululahjan, kaveri kun vihjaisi, ettei sitä kannata paiskoa, en raaskinut laittaa sitä muiden lahjojen sekaan odottamaan iltaa (ei sillä, että meillä yleensä paiskottaisiin joululahjoja, mutta jos se olisi litistynyt muiden lahjojen alle ja hajonnut). Paketista löytyi musta joutsenkoriste ja kaulakoru.

Tykkään näistä molemmista. Joutsenessa on sellainen lenkki, että sen saisi ripustettua vaikkapa joulukuuseen, mutta laitan sen silti hyllylle muiden koristeiden joukkoon. Se kun pysyy pystyssä. Koru on nätti, niin muodoltaan kuin väriltään, täytyy vain keksiä, minkä vaatteiden kanssa sitä käyttäisi. Värinsä takia se ei sovi ihan mihin tahansa vaateyhdistelmiin.

Sitten täytimme auton joululahjoilla, ahtauduimme mukaan ja lähdimme ajelemaan kohti joulunviettopaikka numero ykköstä. Siellä syötiin jouluruokia ja esitimme porukan nuorimmalle (noin 2-vuotiaalle tytölle) keppinukeilla kaksi näytelmää: Kolme karhua ja kolme pukkia. (Miksi kaikissa saduissa on aina kolme jotakin? Tai jos ei kolme niin sitten seitsemän...)

Illemmalla siirryimme joulunviettopaikka numero kakkoseen, jossa päädyimme suoraan kahvipöytään. Olin jo valmiiksi ihan ähkyssä, mutta piti siellä nyt yksi joulutorttu ja muutama keksi maistaa. Pian kahvittelun jälkeen joulupukki tuli jakamaan meille lahjat.

Selvisi, että blogillani on ainakin yksi satunnainen lukija, sillä tänne kirjoitettu toivomukseni oli kuultu. Ihmeellisen muotoisesta pitkulaisesta paketista paljastui jotakin varsin mieluista, nimittäin tämä:

Aah, tämä on juuri täydellinen! Hyvän värinen, päällä kaunis puku, tarpeeksi koukkuja ja sopivan kokoinen. Ainut huono puoli on, että se on hieman kiikkerä, mutta kyllä se silti pystyssä pysyy :)

Äidiltä sain varsin painavan paketin, jonka sisällön kyllä tiesin jo valmiiksi, koska olin mukana ostoksilla. Kameralaukku, ja sen sisällä sellaiset painot laiskoille  tai kiireisille kävelijöille. (Voi laittaa painot nilkkoihin ja lähteä kävelylle. Lyhyellä kävelyajalla on enemmän tehoa.) Painot eivät tosin ole kovin tyylikkäät, mutta kukapa siitä lenkillä välittää...

Tässä kuva kameralaukusta. Se vaikuttaa kamalan isolta verrattuna siihen vanhaan, joka minulla oli lainassa isältä. Sisällä on onneksi sellaiset "seinämät" joiden paikkaa voi siirtää. Mutta silti tuntuu että kamera mahtuu juoksemaan tuolla maratoonia.

Toipa se pukki kirjojakin. Muutaman toivomani, ja pari sellaista mistä en ole ikinä kuullutkaan, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta.

Alhaalta ylöspäin:

Shokki: Tämä on jokin sarjakuvakirja, jonka isä osti minulle. Taka-ajatuksena hänellä oli, että voisi itsekin lukea tämän. Tämä on aaaivan liian korkea. Se ei mahdu kirjahyllyyni pystysuunnassa. Ei edes tuolle korkeammille kirjoille tarkoitettuun hyllyyn.

Suuri Unikirja: Näen aina ihan ihmeellisiä unia. Siispä toivoin tällaista, jottai voisin lukea selityksiä unilleni. Harmi, ettei kirjasta löytynyt mitä tarkoittaa, jos näkee unta palapelistä tai lassoista. Viime yönä nimittäin olin pakenemassa joltakin sieppaajalta. Pakomatkalla jouduin ratkaisemaan palapelin ennen kuin pääsin jatkamaan matkaani ja sitten lassoamaan härän, jonka selässä sitten kiisin karkuun. :D

Aamunkoi: tarvitseeko tätä nyt enempää selitelläkään?

Puhdistus: jeij. Luin tämän ysiluokalla kirjallisuustutkielmaa varten. Samalla luin myös Baby Janen ja Stalinin lehmät, mutta näistä vain Puhdistus ansaitsee paikkansa kirjahyllyssäni.

Pimeä nousee –sarjaa: Tähän kirjailijaan tai kirjasarjaan en ole ennen törmännytkään. Näissä kahdessa kirjassa on siis I-V osat. En ole vielä pahemmin ehtinyt näihin vielä perehtymään, joten en osaa kertoa näistä enempää.

 

Ja vielä dvd-elokuvia iso pino.

Oopperankummitus, NBC ja Potter on jo nähtyjä, mutta uupuvat leffakokoelmastani. NBC:tä olen aikaisempina vuosina etsinyt kissojen ja koirien kanssa, nyt olen sen vihdoin saanut. Tuo Cagliostron linna on Hayao Miyazakin elokuva. Ainakin suurimmasta osasta  hänen leffoistaan olen tykännyt, joten ehkäpä tästäkin. The Princess Pride: Prinsessan ryöstö, tästä en ole kuullutkaan, mutta vaikutti takatekstin mukaan ihan mielenkiintoiselta :) Mustesydämestä olen tainnut nähdä trailerin tai jotain. Näissä onkin nyt sitten katsomista. On vain vaikea pättää, missä järjestyksessä näitä lähtisi katsomaan.

 

Näiden kuvitettujen joululahjojen lisäksi sain serkultani mieskalenterin, pyysin seinäkalenteria, ja sainkin, mutta tuota :DD Kaverilta sain karkkipussin ja haisulipyyhkeen. Mummilta lakanoita ja rahaa. Isältä topparatsastushanskat.

Yhtään CD-levyä en saanut, mutta se johtui ehkäpä siitä, ettei musiikkimakuni ole ihan sieltä NRJ:n Top-10 listan kärjestä, eikä haluamiani levyjä löytynyt mistään levykaupasta, vaan olisi pitänyt netistä alkaa tilaamaan.

Mieskalenterin antaneelle serkulleni, tai oikeastaan hänen mäyräkoiranpentukoiralleen Kertulle tein leppäkerttuvillapaidan, joka tosin oli vielä vähän iso. Minusta idea oli hauska, vaikka itse sanonkin. Isälle annoin printatun seinäkalenterin, jossa oli minun ottamiani valokuvia. Viivi sai tekemäni korsetin, joka ei varmastikaan ole sopivan kokoinen... Julialle ostin Happy Feet -elokuvan ja karkkia. Muut saivat karkkia, kortin tai molemmat. 

 

Ja hei, kun nyt paljastui tuo, että blogillani on ainakin yksi satunnainen lukija, niin kommentoikaa nyt ihmeessä joskus jotain, niin tiedän jos teitä on enemmänkin!