Olen niiiiin iloinen :) Revenneen korsettini pystyi korjaamaan, ja jopa ihan nätisti. Mortician kakkoslaadun korsetti siis kesti kesän yli ja repesi sitten yhdestä luuttomasta saumasta. Onneksi luuttomasta, paljon helpompi korjata. Pitkään mietin, että miten tuon nyt sitten saisi korjattua, vai saako ollenkaan. Lopulta sen sitten keksin. Ensin rumat siksakit päälle ja sitten siihen satiininauha peittämään ommelviritelmät. Eikä tässä katkennut kun kaksi neulaa... (olisi ihan hyvä, jos muistaisi nappien kiinnittämisen jälkeen laittaa syötön takaisin päälle, ei katkeaisi neuloja)

Tässä tämä korjausviritelmäni sitten kuvana :)

Nyt talven tullessa, pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettimään talvitakkia. Vähän aikaa kestän vielä viimetalvisella, joka on ihanan lämmin karvavuorinsa ansiosta mutta erittäin ruma. Eilen olin ostamassa kangasta talvitakkiin. Ette usko kuinka vaikeaa oli löytää takkikangas, joka miellyttää minua, ja joka ei kerää kaikkia pölyjä ja karvoja pintaansa kiinni. Lopulta sitten kuitenkin löysin sen. Halifleecen, joka on iiiihanan pehmeä ja pörröisen muhkea. Se tosin aiheuttaa jonkinsortin kihnuttamishäriötä ja pehmopörröpakkoa; sitä kangasta on pakko silitellä kokoajan!

Ostin kangasta neljä metriä. Sitä on aivan liikaa, mutta otin mieluummin varmanpäälle. Ja voihan siitä hukkakankaasta sitten myöhemmin tehdä vaikka hupparin tai tyynyn tai torkkupeiton tai jotain :D

Tämänkokoisen jättipussukan (noin 80x50cm) kanssa olikin sitten mukavaa kulkea kaupungilla ja kalastella mummoilta äkäisiä katseita. Etenkin bussissa sain mummujen vihat päälleni, kun minä perhana vein kaksi istumapaikkaa.