Matikantunti ei olisi voinut paljon mieluisammin alkaa. Ovesta heitetään monta kourallista karkkia!!! Siellä minä sitten viipotin pitkin lattiaa varmistamassa, että siivojalle ei jää liikaa työtä. Miksei kukaan muu löytänyt sisäistä lapsenmielisyyttään? Miksi kaikki muut istuivat kiltisti paikallaan?

Ja päivä jatkui karkkisateen parissa. Toistin lattiaviipotukseni myös koulun aulassa, sekä kävelymatkalla koulusta keskustaan. Olen hieman outo karkkifani, mutta onneksi kaikkien meidän friikkien juhislaisten joukossa se annetaan anteeksi :D

Tässä saaliini. Tosin vain se osuus, mitä ei olla vielä syöty. Ensi kerralla osaan  varoa epämääräisenvärisiä karkkeja, lahjoitin muutaman kaverille, koska en itse tykännyt joistain.
 

Koululaukkuni otti viimeviikolla lopputilin. Pikkutaskun vetoketju hajosi viimein lopullisesti. Niinpä oli aika ostaa uusi. Mukaan lähti tällainen 27 erkkiä maksanut samettikasa. Huono puoli tässä on se, että tässä ei ole mitään pienempää taskua, mihin saisi vaikkapa kännykän ja avaimet. Täytyy hankkia jokin irtopussukka tai kotelo.

Tarkoitushan ei ollut ostaa kenkiä, mutta noh... Nämä niin kovasti halusivat muuttaa meille, joten annoin periksi. Olivat jopa melkoisessa alennuksessa; alkuperäinen hinta olisi ollut 79 euroa, mutta maksoin näistä 20 euroa, joten kai tämä on ihan anteeksiannettava heräteostos :)
 

Tämä epämääräinen mytty on 2,5m hapsuja. Aluksi oli tarkoitus ostaa pitsiä, mutta en löytänyt tarpeeksi kivaa. Totesin, että tämä laskeutuu paremmin, kuin jokin hentoinen pitsi (en löytänyt painavaa, hyvälaatuista ja paksua mustaa pitsiä), ja  vieläpä sopii pitsiä paremmin tekeillä olevaan vaatekappaleeseeni. En osaa selittää, mikä vaatekappale on tulossa. Kun sille ei kaiketi varsinaista sanaa edes ole... Näette sitten, kun se valmistuu :)

Kirjatorille päästäkseni jouduin käyttämään yhtä kolmesta hyväksi havaituista suostuttelukeinoista (lahjonta, kiristys ja uhkailu). Käyttöön pääsi kiristys. Kaverini oli kovasti Kirjatorille menoa vastaan, hän muka ostaisi sieltä kaikki kirjat. Noh, onneksi minulla oli hyvä kiristyskeino: "En kavenna sitä sun korsettia jos ei mennä". Ja niinpä löysin sisäiselle lapsenmielisyydelleni iltasatukirjan, joka maksoi 6 euroa.